Author : Digisti Fiksu

Yhteiskunnan digitalisaatio voi aiheuttaa haasteita tietyille ihmisryhmille, kuten ikääntyneille, vähemmistöille, taloudellisesti heikommassa asemassa oleville ja niille, joilla on rajoitettu digitaalinen lukutaito tai pääsy teknologiaan. Tässä on muutamia tapoja, joilla online-palveluita voidaan kehittää näiden ryhmien huomioimiseksi:

1. Käyttäjäkeskeinen suunnittelu: Digipalveluita tulisi kehittää ottaen huomioon erilaisten käyttäjien tarpeet ja kyvyt. Tämä voi tarkoittaa selkeiden ja yksinkertaisten käyttöliittymien, isompien fonttien, selkeiden ohjeiden ja havainnollistavien kuvien käyttöä.
2. Koulutus ja tuki: Tarjotaan koulutusta ja tukea digitaalisten palveluiden käytössä niille, jotka tarvitsevat sitä eniten. Tämä voi sisältää koulutustilaisuuksia, opetusmateriaaleja ja teknistä tukea, jotta ihmiset voivat oppia tarvittavat taidot ja ymmärtää digitaalisten palveluiden käytön hyödyt.
3. Monikanavaisuus: On tärkeää tarjota erilaisia tapoja käyttää palveluita, jotta kaikki voivat osallistua digitaaliseen yhteiskuntaan. Tämä voi tarkoittaa vaihtoehtoja, kuten puhelinpalveluita, postitse lähetettäviä lomakkeita tai fyysisiä palvelupisteitä, joissa henkilökunta auttaa palveluiden käytössä.
4. Saavutettavuusstandardit: Digipalveluiden tulisi noudattaa kansainvälisiä saavutettavuusstandardeja varmistaakseen, että ne ovat helposti saatavilla ja käytettävissä erilaisille käyttäjille. Tämä voi sisältää näkövammaisten lukulaitteiden tukemisen, tekstitysten ja kuvailutulkkausten tarjoamisen sekä näppäimistön käytön mahdollistamisen hiiren sijaan.
5. Yhteistyö sidosryhmien kanssa: Digipalveluita kehittäessä on tärkeää kuulla ja ottaa huomioon näiden ryhmien mielipiteitä ja tarpeita. Yhteistyö eri järjestöjen, kansalaisjärjestöjen ja vähemmistöjen edustajien kanssa auttaa varmistamaan, että digipalvelut vastaavat mahdollisimman hyvin kaikkien tarpeita.

Osa ihmisistä voi vastustaa tai olla epäröiviä siirtymisessä digitaalisiin palveluihin. On tärkeää kunnioittaa heidän mieltymyksiään ja tarjota (resurssien rajoissa) vaihtoehtoja, jotta kaikki voivat saada tarvitsemansa palvelut tavalla, joka tuntuu heille mukavimmalta.

Verkko-ostaminen voi vähän pelottaakin tottumatonta netin käyttäjää. Varsinkin iäkkäämmillä netinkäyttäjillä siihen voi olla korkea kynnys. Nettiasioinnin opettelu on kuitenkin tärkeää kotona pärjäämisen ja itsenäisyyden kannalta. Verkon kautta ostokset saa myös usein kotiin toimitettuna, helpottaen elämää vaikkapa liikuntarajoitteen kanssa.

Nettikaupat tarjoavat useita vaihtoehtoisia maksutapoja. Suomalaisista verkkokaupoista ostettaessa kätevin on yleensä verkkopankkimaksu. Tämä onkin turvallinen kuluton maksutapa. Toiset suosivat luottokortteja etenkin niiden tarjoaman lisäturvan vuoksi. Esimerkiksi lentoliput moni ostaa mieluiten juuri luottokortilla, vaikka ei varsinaista maksuaikaa tarvitsisikaan.

Jos käy niin että matkatoimisto tai lentoyhtiö meneekin konkurssiin (ei aivan poikkeuksellinen tapahtuma tänä päivänä), voi luottokorttiyhtiöltä saada rahat takaisin. Arkipäivän ostoksissa kuten kauppakassin tilaamisessa tällä tuskin on merkitystä. Luottokortin haittapuolena on riski oman talouden hallinnan kannalta sillä luotto-ominaisuuden avulla voi elää netissä yli varojensa. Maksurajat on syytä asettaa sopivan alhaisiksi, jos suurempi ostos tulee eteen, niitä on helppo korottaa.

Luottokortit ovat valitettavasti myös tietojenkalastelun kohteena ja myös erilaiset huijaussivustot tarjoavat juuri luottokorttia maksuvälineeksi. Luottokortille on mahdollista asettaa toistuvasti perittäviä maksuja. On tiedossa erilaisia esimerkiksi terveystuotteita tarjoavia hämäriä palveluita joissa asiakas huomaamattaan sitoutuu jatkuvaan tilaukseen.

Yksi vaihtoehto satunnaiselle nettiostajalle ovat erilaiset prepaid-kortit ja nettilompakot. Näiden etuna on käytettävissä olevan summan voi rajata etukäteen. Skrill ja Neteller ovat esimerkkejä nettilompakoista jotka ovat suosittuja muun muassa online-rahapelien harrastajien keskuudessa. Prepaid kortti puolestaan sopii myös alaikäisten käyttöön, vaikkapa musiikin ostoon suoratoistopalveluista tai mobiilipeleissä tapahtuviin ostoksiin.

Muista seuvaavat vinkit turvalliseen verkkomaksamiseen:

• Varmista että sivusto jolla teet ostoksia on luotettava. Katso että yhteys on salattu (osoite alkaa https:, tarkoittaen SSL-salausta ja osoiterivillä näkyy lukon kuva). Tutki osoitteen nimeä tarkkaan: yhdenkin kirjaimen ero tarkoittaa että sivusto ei ole se miltä vaikuttaa.
• Älä koskaan lähetä maksutietoja kuten luottokortin numeroa sähköpostilla, puhelimitse tai erilaisten viestipalvelujen kautta.
• Western Unionin kaltaiset rahansiirtopalvelut on tarkoitettu esimerkiksi läheisten tukemiseen rahallisesti, ei verkko-ostoksiin. Suomeen myyvät verkkokaupat eivät käytä tämän tyyppisiä maksutapoja.
• Katso vielä maksua vahvistaessa että summa täsmää siihen mitä olet aikonut ostaa. Jossain verkkokaupoissa voi helposti epähuomiossakin rastittaa erilaisia lisäpalveluita, ja myös toimituskulut voivat yllättää.
• Tarkista jälkikäteen että tililtä/kortilta on veloitettu oikea summa, ja vain kerran. Seuraa muutenkin ajoittain luottokorttilaskua/tilitapahtumia jotta ylimääräiset veloitukset eivät jää piiloon.
• Tarvittaessa ota yhteyttä omaan pankkiin ja/tai poliisiin.

Yksi suosituimmista, ja ehkä myös kiistanalaisimmista digitaalisista palveluista ovat rahapelejä tarjoavat sivustot. Nämä niin sanotut nettikasinot ja vedonlyönti sekä lottosivut. Perinteisesti Suomessa uhkapelaamisessa on ollut valtiollinen monopoli (mihin linkitetyn sivun ”Yksi kansa – yksi vaihtoehto” viittaa), mutta tilanne muuttui netin yleistyttyä. Osaltaan kehitystä edistivät myös helpot rahansiirtotavat sekä EU:n sisämarkkinat jotka estävät verottamasta voittoja kahteen kertaan.

Nykyisin etenkin nuorempien peliharrastajien keskuudessa ulkomaisilla kasinosivustoilla pelaaminen on arkipäiväistä. Vanhempi väki on pitkään uskollisesti pysytellyt kauppojen pelikoneiden ääressä, ja jättänyt lottolaput kioskille. Moni saattoi kuitenkin tämän kevään aikana ensimmäistä kertaa kokeilla digitaalisia rahapelejä kun automaatit suljettiin ja liikkumista rajoitettiin.

Yleisesti on tietenkin digipalveluiden laajempaa omaksumista myös niitä vähemmän käyttävän kansan parissa pidetään hyvänä asiana. Rahapelit ovat kuitenkin vähän erityislaatuinen palvelu tässä suhteessa sillä ne tunnetusti aiheuttavat myös monenlaisia ongelmia. Varsinaiseen paniikkiin ei ehkä kuitenkaan ole syytä. Alustavat tilastot ja selvitykset osoittavat että rahapelaaminen kokonaisuutena on laskenut epidemian aikana.

Urheilutapahtumia on rajattu (lopettaen vedonlyönnin lähes kokonaan), ja kuten mainittua automaatit sekä pelipisteet suljettu. Arpojen ynnä muiden heräteostoksena hankittavien rahapelituotteiden kysyntä lienee myös laskussa sillä ostotilaisuuksia on harvemmin. Toisaalta nettikasinoilla eli online kolikko- ja kasinopelien (esim. ruletti, blackjack) pelaaminen on kasvanut jossain määrin. Osa ulkomaisista nettikasinoista on pörssiyhtiöitä jotka tiedottavat tuloksistaan, mutta selvää on että kaikki pelaaminen ei näy julkisissa tiedoissa joten data on osin puutteellista.

Vielä on luonnollisesti epäselvää mitkä pidemmän aikavälin vaikutukset ovat. Fyysisten, hajasijoitettujen peliautomaattien määrää oltiin joka tapauksessa vähentämässä jo ennen poikkeustilaa. Valtaosa senioreista on omaksunut verkkopankin käytön ainakin jossain määrin, joten rahansiirto myös ulkomaisille nettikasinoille onnistuu kyllä. Pelitkin ovat pääosin suomennettuja toiminnoiltaan. Rahankäytöllisesti ongelmia voi kuitenkin aiheuttaa pelien nopearytmisyys ja korkea volatiliteetti mikä voi yllättää monen perinteisiin hedelmäpeleihin tottuneen.

Smart City eli Fiksu tai Älykäs kaupunki tarkoittaa urbaania ympäristöä jonka toimivuutta parannetaan innovatiivisin teknologisin ratkaisuin. Käsite on hyvin laaja ja kattaa liikenteen, energia-, vesi- ja jätehuollon, turvallisuuden ja hyvinvoinnin sekä lukemattomia muita nykyaikaisen kaupungin toimintoja.

Keskeisessä roolissa ovat hyvät tietojärjestelmät sekä esineiden internetin eli IoT:n sovellukset jotka mahdollistavat järjestelmien reaaliaikaisen monitoroinnin ja analyysin. Älylaitteet, älykkäät mittarit, sensorit ja RFID-tunnisteet muodostavat verkoston jonka tuottama data auttaa nopeassa ja tietoon perustuvassa päätöksenteossa.

Verrattain yksinkertainen esimerkki Smart-ratkaisusta on puutarhojen kastelulaitteisto joka säätää itseään ilmankosteuden mukaan, tai valaistus joka himmenee kun alueella ei ole liikkujia. Laajimmillaan voidaan taas suunnitella koko joukkoliikenne uusiksi käyttäjädataan perustuen.

Nämä järjestelmät auttavat urbaaneja alueita vastaamaan kasvavien kaupunkien haasteisiin ja myös tulevaisuuden tavoitteiden kuten hiilineutraaliuden saavuttamisessa.

Smart City ei ole standardoitu käsite, vaan kaupungit ja alueet tekevät siitä omia sovelluksiaan. Yhteistyöverkostot ovat kuitenkin tärkeässä roolissa kokemuksien ja uusien innovaatioiden jakamisessa. Suomessa suurin kaupunkialue eli pääkaupunkiseutu toimii Helsinki Smart Region nimikkeen alla, mutta mallia toteutetaan myös maakunnissa.

Kansainvälistä saavutettavuustietoisuuden päivää (Global Accessibility Awareness Day – GAAD) vietetään yhdeksättä kertaa 21. toukokuuta 2020. Tavoitteena on saada nostaa tietoisuutta digitaalisten palveluiden saavutettavuuden tärkeydestä. Kohderyhmänä ovat etenkin henkilöt jotka suunnittelevat ja toteuttavat verkkosivustoja, ohjelmistoja sekä sovelluksia.

Saavutettavuus koskettaa henkilökohtaisesti valtavaa joukkoa ihmisiä, sekä maailmanlaajuisesti että Suomessa. Osa sulkeutuu kokonaan tiettyjen verkkopalveluiden ulkopuolelle koska he eivät voi käyttää niitä. Tarve ei ainakaan tule vähentymään väestön ikääntyessä.

Saavutettavuus ei myöskään ole vain tiettyjä erityisryhmiä varten. Siitä hyötyvät myös ihmiset on väliaikaisia toimintarajoitteita, tai jotka käyttävät digipalveluita hankalissa olosuhteissa, vaikkapa kirkkaassa auringossa tai meluisassa ympäristössä.

Saavutettavuudestä määrää myös laki. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi julkisen sektorin verkkosivustojen ja sovellusten saavutettavuudesta tuli voimaan 2016. Suomen laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta astui voimaan 1.4.2019, ja täytääntöönpano on jo käynnissä.

Laski velvoittaa noudattamaan WCAG eli Web Content Accessibility Guidelinesin vaatimuksia. WCAG, suomeksi Verkkosisällön saavutettavuusohjeet, on kansainvälinen ohjeistus verkkosisältöjen saavutettavuudesta.

Haaga-Helian, Laurean ja Metropolian ammattikorkeakoulut sekä Uudemaan liitto toteuttivat vuosina 2016-2018 Digisti Fiksu hankkeen. Tavoitteena oli selvittää digitaalisten palvelujen käyttöä kansalaisten arjessa. Erityisinä kohderyhminä olivat nuoret, ikääntyvät sekä maahanmuuttajat.

Hankkeessa tutkittiin muun muassa sitä miten sähköiset palvelut koetaan maahanmuuttajien parissa. Monet heistä olivat tyytyväisiä palveluiden tasoon ja käytettävyyteen, mutta yli puolet vastaajista kaipasi myös henkilökohtaista, kasvokkain tapahtuvaa palvelua. Lisäksi toivottiin saatavuuden parantamista myös englannin kielellä sekä parempia käännöksiä.

Yksi erityisongelma etenkin vasta saapuneiden keskuudessa oli verkkopankkitunnusten puuttuminen. Näitä käytetään yleisesti Suomessa tunnistautumiseen asioidessa viranomaisten kanssa netin välityksellä. Kehitteillä olevat korvaavat menetelmät kuten kansalaisvarmenne eivät ole laajalti tunnettuja.

Uusille maahanmuuttajille haasteita oli aiheuttanut myös tukihenkilöiden puuttuminen. Heillä ei välttämättä vielä ole Suomessa tuttavaverkostoa josta voisi pyytää opastusta palveluiden käyttöön.

Osa verkkosivuista koettiin hankalakäyttöisiksi. Englanninkielisten käännösten informaatio on usein vähemmän kattavaa kuin suomalainen versio.

Tutkimusartikkeli julkaistiin nimellä Ulkomailla syntyneet fiksut kansalaiset (Minna Räty, Laurea ammattikorkeakoulu)