Ulkomailla syntyneet fiksut kansalaliset

Kirjoittaja: Minttu Räty
Laurea ammattikorkeakoulu

Artikkelin sisältö:

Johdanto
Kohderyhmänä ulkomailla syntyneet
Maahanmuuttajien aktiivisen kansalaisuuden edistäminen
Media ja maahanmuuttajat
Tulokset
Digitaalisten laitteiden käyttö
Palveluiden käyttö
Maahanmuuttajien erityishaasteet palveluiden käytössä
Sosiaalinen media osallisuuden edistäjänä
Pohdinta
Lähteet

Johdanto

Ulkomaalaistaustaisten määrä on nopeassa kasvussa erityisesti Uudellamaalla. Maahanmuuttajuus tuo erilaisia kielellisiä ja kulttuurisia erityishaasteita osallisuudelle ja palvelujen järjestämiselle.  Tässä artikkelissa tarkastellaan ulkomaalaistaustaisten henkilöiden näkökulmasta fiksua kansalaisuutta. Lyhyesti Uudenmaan älykkään erikoistumisen strategian perusteella tämän voisi ajatella tarkoittavan sitä, miten kansalainen selviää digitalisoituvassa toimintaympäristössä.   Tässä artikkelissa tarkastellaan,  miten digitalisaatio on läsnä maahanmuuttajien arjessa.  Millaisia digitaalisia välineitä ja palveluja maahanmuuttajat käyttävät arjessaan ja  millaisia digitaalisia palveluja heiltä puuttuu? Miten digitaalisten palvelujen käyttö koetaan? Millaisia haasteita ja ongelmia kohderyhmät kohtaavat digitaalisten palvelujen käytössä ja digitaalisten tietojen hankinnassa? Entä miten maahanmuuttajat hyödyntävät sosiaalista mediaa ja miten sen avulla voidaan edistää osallisuutta?

Kohderyhmänä ulkomailla syntyneet

Maahanmuuttajaväestön kasvaessa ja kehittyessä yhä heterogeensimmaksi, myös käsitteistö on monipuolistunut. Maahanmuuttajuutta tai ulkomaalaisuutta voidaan määritellä monesta eri näkökulmasta. Kriteerinä voi toimia äidinkieli, kansalaisuus syntyperä tai oleskeluluvan peruste (Tilastokeskus). Moni taustaan liittyvä tekijä vaikuttaa myös palveluiden kokemiseen (Castaneda ym. 2015). Usein käytetään käsitettä ulkomaalaistaustainen, jolla tarkoitetaan henkilöä, jonka molemmat vanhemmat tai ainoa tiedossa oleva vanhempi on syntynyt ulkomailla. Vuonna 2015 Suomen väestöstä ulkomaalaistaustaisia oli 339 925 eli 6,2 prosenttia. Suurimman ulkomaalaisryhmän muodostaa henkilöt, joiden taustamaa on entinen Neuvostoliitto tai Venäjä. Heitä oli Suomessa vuoden 2015 lopussa 79 016 henkilöä. Seuraavaksi suurimmat ryhmät olivat virolaistaustaiset, 46 960 henkilöä, somalialaistaustaiset, 17 761 henkilöä ja irakilaistaustaiset, 13 967 henkilöä.

Suomen ulkomaalaistaustaisista yli puolet asuu Uudellamaalla. Siellä asuu selvästi koko maan keskiarvoa enemmän ulkomaalaistaustaisia,  yhteensä noin 12 prosenttia. (Tilastokeskus).  Ulkomaalaistaustaisista suurin osa on työikäisiä. Myös lapsia on enemmän kuin väestössä keskimäärin. Lasten suhteellinen osuus on suurin niissä taustamaaryhmissä, joissa on myös suhteellisen paljon pakolaisia. Eläkeikäisten osuus ulkomaalaistaustaisista on pieni, vain noin 5 prosenttia..

Tässä selvityksessä ulkomaalaistaustaisuus perustuu syntymämaahan.  Haastatteluissa  kysyttiin henkilöiltä, ovatko he syntyneet muualla kuin Suomessa. Yhteensä kyselyyn vastasi 105 ulkomailla syntynyttä henkilöä.

Ulkomailla syntyneistä haastatelluista miehiä oli reilu puolet eli  55% ja  naisia 44%.  Kaikki olivat täysi-ikäisiä.  Nuoria, alle 25-vuotiaita haastatelluista oli 28 % (n=29)  , 25-34- vuotiaita 36% (n=37) , 35-64 vuotiaita 32% (n=33) ja yli 65-vuotiaita 4% (n=4).  Haastatellut henkilöt olivat siis pääosin työikäisiä. He olivat asuneet hyvin eri pituisia aikoja Suomessa: noin puolet oli muuttanut Suomeen alle kymmenen vuotta sitten ja puolet yli kymmenen vuotta sitten. Tarkemmin haastatteluun osallistuneiden maassaoloaika selviää taulukosta 1. Vain osalta haastatelluista kysyttiin äidinkieltä. Näiden vastausten perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että haastatellut edustavat hyvin laajaa etnistä taustaa. Myös maahanmuuton syitä oli useita, joukossa työn tai perhesuhteiden perusteella maahan muuttaneita sekä pakolaistaustaisia henkilöitä.

Maahanmuuttajien aktiivisen kansalaisuuden edistäminen

Maahanmuuttajien osallisuutta yhteiskunnassa erityisesti maahanmuuton alkuvaiheessa edistetään ns. kotouttamistoimilla.   Niiden tarkoituksena on tukea ja edistää kotoutumista ja maahanmuuttajan mahdollisuutta osallistua aktiivisesti suomalaisen yhteiskunnan toimintaan. (Kotouttamislaki 1386/2010). Kotoutuminen nähdään kaksisuuntaisena prosessina, jossa toisaalta maahanmuuttajien tulee oppia kieltä ja kulttuuria ja toisaalta suomalainen yhteiskunta muuttuu moninaisemmaksi ja maahanmuuttajien tarpeita paremmin vastaavaksi.  Myös Uuudenmaan liiton Kaksisuuntainen kotoutuminen –tavoiteohjelma vuodelta 2015 korostaa kotoutumisen kaksisuuntaisuutta: kotoutuminen on jatkuva maahanmuuttajan ja yhteiskunnan vuorovaikutteinen kehitys, joka edellyttää sitoutumista kaikilta osapuolilta. Siihen osallistuvat maahanmuuttajat, kantaväestö, viranomaiset, kolmas sektori, oppilaitokset ja yritykset. Kotoutumisen kaksisuuntaisuus edellyttää tiedon ja eri väestöryhmien välisten kohtaamisten lisääntymistä.

On aiheellista kysyä, miten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntarjonta kohtaa maahanmuuttajat? On todettu, että sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa ohjelma ja strategiatasolla  maahanmuuttajien erityistarpeet huomioidaan hyvin, mutta  käytännössä maahanmuuttajien erityistarpeet huomioidaan kunnissa ja niiden sisällä eri sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköissä kuitenkin vaihtelevasti.(VTV 2014, Maamu-tutkimus). Maahanmuuttajien sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen keskeinen kysymys on, riittävätkö peruspalvelut vastaamaan palvelutarpeeseen  vai tulisiko maahanmuuttajille järjestää erityispalveluja.  Tätä pohdintaa on käyty monella eri tasolla, erityisesti kuntasektorilla, jonka velvoitteena on järjestää peruspalvelut. 

Useammassa tutkimuksen (VTV 2014; Härkäpää ym.2012; Malin ja Suvisaari 2010) perusteella suomalainen palvelujärjestelmä on heikosti  maahanmuuttajien tiedossa. Tiedon saantia vaikeuttaa se, että palvelujärjestelmä on pirstaleinen eikä viranomaisilla ole riittävästi aikaa maahanmuuttajien neuvomiseen. Yhteisen kielen puuttuminen vaikeuttaa ohjausta. Lisäksi vaikuttavat erilaiset kulttuurien väliset erot, esimerkiksi sekä terveyttä ja sairautta koskevat määrittelyerot ja  erilaiset käsitykset. Tiedonsaannin puutteellisuus ja asiakkaiden sosiaalisen tukiverkoston puuttuminen johtavat siihen, että maahanmuuttajat käyttävät vähemmän kuin väestö keskimäärin kuntoutuspalveluja. Erityisenä ongelmana nostetaan esille  maahanmuuttajien mielenterveysongelmat ja niiden hoitaminen, joihin peruspalvelut eivät näytä riittävän (VTV 2014) 

Media ja maahanmuuttajat

Kanadalainen Augie Fleras (2015) tarkastelee median moninaista roolia monikulttuurisuuden edistämisessä.  Monikulttuurisella medialla voidaan tarkoittaa joko valtamedian kehittymistä monikulttuuristuvassa yhteiskunnassa tai sitten erityistä vähemmistöjen omaa mediaa.  Usein vähemmistölle monikulttuurinen media tarkoittaa kanavia, joissa vähemmistöt voivat tarkastella ympäröivää yhteiskuntaa omasta näkökulmastaan (Georgiou 2014) .  Fleras tarkastelee median roolia monikulttuurisessa yhteiskunnassa sekä siitä käsin, että sen rooli on sekä reagoida ja toisaalta aktiivisesti edistää monikulttuurisuutta yhteiskunnassa. Toisena ulottuvuutena Fleras tarkastelee media fokusta, joko yhteisön sisäisenä mediana. Ulospäin suuntautunut media voi tarkoittaa vähemmistömme ympäröivän yhteiskunnan paremmin ymmärtämistä tai toisin päin ikkunaa valtaväestölle ikkunaa ymmärtää vähemmistön elämänpiiriä.

Kanadan ja Suomen monikulttuurisuuspolitiikka muistuttavat toisiaan siten, että integraatiopolitiikka  tai kotouttamispolitiikka nähdään kaksisuuntaisena että , jossa toisaalta maahanmuuttajille tai vähemmistöille pyritään antamaan mahdollisimman hyvät kielelliset ja kulttuuriset valmiudet osallistua suomalaiseen yhteiskuntaan, mutta toisaalta nähdään yhteiskunta muuttuu myös monikulttuurisuuskehityksen myötä.

Fleras (2015) korostaa, että nyky-yhteiskunnassa monikulttuurisuudesta on tullut erittäin monisyinen ilmiö, joka ei ole enää yhteen yhteiskuntaan tai paikkaan sidottu ”Post-etnisessä” tai ”post-monikulttuurisessa” yhteisössä otetaan huomioon ihmisten liikkuvuus, transnationaaliset suhteet rajojen yli sekä indentifioituminen useaan eri ryhmään, joista etnisyys on vain yksi näkökulma. Kuviossa 1 on yhdistetty Flerasin malli median roolista monikulttuurisessa yhteiskunnassa ja ”post-monikulttuurisessa” yhteiskunnassa.  Muutos on nähtävissä maailmanlaajuisesti ja merkittävänä taustatekijänä digitalisaatio.

Mediaa paikallisuudesta irrottettuna, globalisaation mahdollistajana on tutkittu suhteellisen paljon, mutta vähemmän on tutkittu median roolia paikallisuuden edistäjänä (Andersson 2013, Oosterbaan 200). Andersson ( 2013) toteaa, että medialla on tärkeä merkitys maahanmuuttajan identifioitumisessa sekä kotimaan että asuinmaan yhteisöihin.  Transnationaalisuus, paikallisuuden ja virtuaalisen yhteisöllisyyden merkitykset ovat moninainen kokonaisuus.  Maahanmuuttajan sosiokulttuuriset resurssit ja aikaisemmat kokemukset vaikuttavat siihen, miten hyvin maahanmuuttaja voi arjessaan elää ja hyödyntää tällaista monipaikkaista todellisuutta.

 

Tässä artikkelissa tarkastelemme maahanmuuttajien sähköisen median käyttöä ja tätä kautta Flerasin ajatukset median roolista ovat tärkeitä. Tosin tarkastelussa jää vähemmälle huomiolle erilaisten tiedotusvälineiden rooli ja tarkastelemme enemmän sosiaalista media. Sosiaalisen median rooli on merkittävä, kun tarkastellaan maahanmuuttajien osallisuuden kokemusta sekä toisaalta kiinnittymistä erilaisiin yhteisöihin.

Taulukko

Tulokset

Tässä artikkelissa pyritään vastaamaan kysymyksiin

1) Millaisia digitaalisia välineitä ja palveluja maahanmuuttajat käyttävät arjessaan ja  millaisia digitaalisia palveluja heiltä puuttuu?

2) Millaisia haasteita ja ongelmia kohderyhmät kohtaavat digitaalisten palvelujen käytössä ja digitaalisten tietojen hankinnassa?

3) Miten maahanmuuttajat hyödyntävät sosiaalista mediaa ja miten sen avulla voidaan edistää osallisuutta?

Digitaalisten laitteiden käyttö

Ulkomaalaistaustaisilla haastatelluilla näytti pääsääntöisesti olevan hyvin älylaitteita käytössä.  Sähköisistä tieto- ja viestintävälineistä älypuhelin ja tietokone olivat eniten käytössä.Älypuhelinta käytti  päivittäin 95% vastanneista (n=100), tietokonetta käytti päivittäin 80% haastatelluista ja 4,8% (n=5) vastasi, ettei käytä ollenkaan tietokonetta. Radiota ei kuunnellut 25,7% (n=27) vastanneita ja televisiota ei katsonut 6,7%  (n=7) haastatelluista.

 

 

Kuvio 1  Sähköisten tieto- ja viestintävälineiden  käyttö.

Palvelujen käyttö

Vastaajat olivat käyttäneet suhteellisen yleisesti  sähköisiä palveluja. Yksityisistä palveluista lähes 90% oli käyttänyt pankki- ja vakuutuspalveluja ja verkkokauppoja oli käyttänyt noin 50% vastaajista. Myös valtion vero- tai kelan palveluja oli käyttänyt lähes 80% vastaajista. Kaksi kolmasosaa vastaajista oli käyttänyt kunnallisia sosiaali- ja terveys palveluja ja yksi kolmasosa kirjaston palveluja.

Kolme neljästä vastaajasta eli  75% piti itseään taitavana tai erittäin taitavana sähköisten palveluiden käyttäjänä,  vain 3% vastaajista totesi, ettei hänellä ole ollenkaan näitä taitoja.

Osa vastaajista totesi olevansa erittäin tyytyväinen sähköisten palveluiden tasoon – ja siihen, että sellaisia oli olemassa. Osa vastaajista hoiti mielellään erityisesti yksinkertaiset asiat verkossa: ajanvaraukset, pankkiasioinnin yms.  Toisaalta paljon sähköisiä palveluita oli käytetty erityisesti silloin, kuin muita vaihtoehtoja ei ollut olemassa tai ne olivat hyvin hankalasti tavoitettavissa, kuten pankkipalveluissa tai verotoimiston palveluissa. Kunnan koulutuspalveluista yleisin maininta oli yhteydenpito lasten kouluun Wilman kautta.

KUVIO 2 Sähköisten palveluiden käyttö

Maahanmuuttajien erityishaasteet palveluiden käytössä

Vaikka moni ulkomaalainenkin oli tyytyväinen sähköisiin palveluihin, vähän yli puolet ulkomaisista vastaajista halusi kuitenkin, että palvelut olisivat saatavissa myös henkilökohtaisesti ja kasvokkain. Erityiset vaikeasti ymmärrettävät tai hyvin henkilökohtaiset palvelut toivottiin saavan kasvokkain.  Pienien sosiaalisten verkostojen vuoksi, erityisesti oleskelun alkuvaiheessa maahanmuuttajat eivät tunteneet henkilöitä, jotka olisivat voineet olla avuksi sähköisten palvelujen käytössä.

Ongelmiksi mainittiin mm. kieliongelmat. Hyväkään suomen kielen suullinen taito ei takaa sitä, että osaa käyttää suomenkielisiä palveluja.   Jotkut ulkomaisista vastaajista toivoivat, että palvelut olisivat englanniksi. Osa totesi, etteivät englannin kieliset sivut auttaisi, vaan tarvitsisivat palveluja omalla äidinkielellään tai jollain muulla osaamallaan kielellä. Joistain englanninkielisistä sivuista todettiin, myös, että palvelut ovat englanniksi suppeat, suppeammat kuin vastaavat suomenkieliset sivut tai että niitä on kielellisesti vaikea ymmärtää.

Vähän aikaa Suomessa asuneet sekä nuoret henkilöiden kohdalla nousi ongelmaksi se,  etteivät he ole vielä saanut käyttöönsä nettipankkitunnuksia.  Pankkitunnusten valta-asema on todettu ongelmaksi yleisesti ja siihen on pyritty löytämään ratkaisuja, mm. kansalaisvarmenteen  avulla. Tähän tarvitaan kuitenkin myös erillinen kortinlukija. Käytäntö on kuitenkin vielä melko tuntematon.

Maahanmuuttajuuteen liittyvien palvelujen ja tiedon koettiin olevan hajanaista ja jakautunut eri virastoille. Osa löytyi poliisin sivulta, osa maahanmuuttoviraston sivulta. Tosin tämä tilanne muuttui tutkimuksen teon jälkeen 1.1.2017, kun kaikki oleskelulupa-asiat siirtyivät maahanmuuttovirastoon.

Joku myös mainitsi, ettei hänellä ole laitetta, jolla käyttää sähköisiä palveluja.

”Joitain palveluja esim. te-toimiston sivut tulee vähän käytettyä, koska ne ovat pakattu niin täyteen tavaraa. mikä tekee sivustosta vaikea käyttöisen ja hakukone hankala.”

”Joskus on vaikea ymmärtää suomenkielisiä sivustoja, en aina ymmärrä mitä kysytään tms., vaikka suomen kielen taito onkin suullisesti hyvä.  Esimerkiksi KELAn hakemukset yms. olisi helpompi hoitaa kasvokkain, koska byrokratiaa on vaikea ymmärtää ilman että joku selittää asiat.”

”Aluksi oli vaikeaa, kun ei puhunut suomea eikä englantia. Jonkun piti aina olla apuna kääntämässä tekstit. Se taas oli vaikeaa, kun ei tuntenut ketään.”

” internetin käyttö vain pakon sanelemana. Olen ehkä vanhainaikainen ihminen ja tykkään kasvokkain palveluista”

”Palvelujen skaala kattava, mutta englannin kielelle käännetyn informaation määrä liian suppea.”

Ulkomaalaistaustaisista vastaajista viidesosa kiinnostuneita kehittämään palveluja tai olemaan mukana palvelujen testaajina.   Useat toivoivat, että sähköisen kehittämisen rinnalla  myös tukipalveluja ja kasvokkain saatavia palveluja olisi olemassa. Jotkut toivoivat englanninkielisiä palveluja ja  parempia käännöksiä suomalaisille palveluille. Kehittämisehdotuksia oli  mm. mobiilisivustojen kehittäminen sekä  terveyschat.

Sosiaalinen media osallisuuden lisääjänä

 

Suostuin sosiaalisen median alusta ulkomaisten haastateltujen kesken  oli whatsupp.  80% vastaajista käytti päivittäin whatsupp- sovellusta. Lähes yhtä suosittuja olivat sähköposti  (77%) ja Facebook (64%) .  Kyselyn kohteena olleista alustoista vähiten käytössä olivat Linkedin ja Twitter.  Toisaalta vastaajat mainitsivat myös muita alustoja, esimerkiksi useampi vastaaja venäläisen Facebookin vastineen VKontakten.

KUVIO 3 Sähköisten alustojen käyttö

Maahanmuuttajien ja maahanmuuttajataustaisten vastaukset osallistumisesta verkkoyhteisöihin ei suuresti poikennut suomalaisten vastauksista. Useimmiten kuuluttiin perheen, vanhojen ystävien tai työyhteisön verkkoyhteisöihin Toki monet näistä yhteisöistä,  esimerkiksi kouluaikaiset yhteisöt, ovat usein kotimaahan linkittyneitä. Jotkut mainitsivat käyttävänsä kotimaan sosiaalista mediaa (VK, joka  facebookin vastine venäjällä).

”Seuraan kotimaan verkkoyhteisöjä, koska siellä on kavereita.”

”Kyllä, olen useissa fb virolaisten ryhmissä sekä myös virolaisia kauppoja käytän internetissa.”

Vain jokunen maahanmuuttaja mainitsi erityisesti ulkomaalaisille suunnatut ryhmät kuten ” Äidit Suomessa” –ryhmän. Myös ulkomaalaisten Suomessa asuvien ihmisten yhteisöjä mainittiin jonkin verran, Niistä saatiin tietoa ja vinkkejä Suomessa asumiseen.

”Niistä saa paljon hyödyllistä tietoa Suomessa asuvalle maahanmuuttajalle.
Esimerkiksi voi kuulla hyvistä aasialaisista ravintoloista, työmahdollisuuksista jne.”

Kansainvälisistä sivustoista mainittiin useimmiten erilaiset harrastesivut, esimerkiksi jalkapalloiluun tai autoiluun liittyvät sivut. Ainoastaan yksi haastateltava mainitsi erityisesti kansainvälistä yhteistyötä edistävät sivut.

Joku haastateltu toivoi erityisesti oman kielen ja kulttuurin tavoittavia yhteisöjä lisää. Suomalaisten kanssa vuorovaikutusta toivottiin lisää. Hyvään mieleen ja vapaa-aikaan liittyviä yhteisöjä ehdotettiin myös. Tosin useat vastaajat olivat sitä mieltä, että yhteisöjä on jo tarpeeksi.

 ”Kansainväliset hommat eri maiden nuorten kanssa. Haluan lisätä tietoisuutta, jotta tietämättömyydestä päästäisiin eroon sekä solidaarisuuden vuoksi.”

”Yhteydenpitoväline japanilaisiin opiskelijoihin tai muuten Suomessa asuviin japanilaisiin. Haastateltavalla ei ole montaa japanilaista ystävää suomessa, ja kaipaa mahdollisuutta puhua äidinkieltään ja jakaa informaatiota.”

Ulkomaalaistaustaisia yhdistäviä yhteisöjä, sekä suomalaisten kanssa vuorovaikutuksessa olevia yhteisöpalveluja. Vuorovaikutus lisääntyisi ja yhteiskunta parantuisi. Rasismi vähenisi ja monikulttuurisuus lisääntyisi.”

urheiluun liityviä, "premium", "pubi online" <- rentoa oleskelua netissä, kaikki kavereita (kuten pubeissa kun katsotaan esim. futista)

Pohdinta

Ulkomaalaistaustaiset haastatellut käyttivät melko yleisesti älylaitteita ja internetiä niiden kautta. Samansuuntaisia tuloksia on ollut myös aiemmassa tutkimuksessa, jonka mukaan maahanmuuttajat käyttivät internetiä ahkerammin kuin väestö keskimäärin. Toisaalta internetin käytössä oli eroja eri väestöryhmien kesken ja erityisesti ulkomaalaistaustaiset ovat heterogeeninen ryhmä, jos tarkastellaan koulutaustaa ja tottumusta käyttää digitaalisia palveluja. (Maasilta, Simola& Heurlin, 2008). Tässä tutkimuksessa emme kovin laajasti selvittäneet haastatellujen muita taustatietoja, mutta myös tässä tutkimuksessa korostuu  ulkomaalaisväestön heterogeenisyys ja erilaiset valmiudet käyttää sähköisiä laitteita.

Tasa-arvoisuuden ja kotoutumisen kaksisuuntaisuuden toteutumisen näkökulmasta on ensiarvoisen tärkeää, että palveluja, myös sähköisiä  palveluja kehitetään sellaiseksi, että niitä on mahdollista käyttää  myös heikolla kielitaidolla ( tai ilman kielitaitoa).  Ehkä helpoimmin tällaisen järjestelmän voi taata joko kehittämällä rinnakkain sähköisiä ja kasvokkain tapahtuvia palveluja. Tai järjestämällä laajan, kaikkien tavoitettavan ohjaus- ja tukitoiminnan sähköisten palveluiden käyttöön. Tätä toimintaa ei voida palvelujen tasa-arvoisen toteutumisen näkökulmasta siirtää ainoastaan vapaaehtoisvoimille, vaikka heillä olisi siinä tärkeä rooli.

Jos tarkastellaan digitaalisia palveluja osallisuuden edistäjänä, tuo Flerasin (2015) malli siihen mielenkiintoisen näkökulman.  Siltojen rakentamista suomalaiseen yhteiskuntaan tarvitaan, sillä esimerkiksi Larjan (2017) tutkimuksessa Suomessa syntyneistä tai alle koulu­ikäsinä muuttaneista nuorista joka kolmas ei tunne itseään suomalaiseksi. Yksi keino edistää maahanmuuttajien ja heidän lastensa osallisuuden tunnetta, on kehittää paikallistunnetta lisääviä virtuaalipalveluja, joissa maahanmuuttajat voivat olla tasa-arvoisina osallisina kantasuomalaisten kanssa. Tällaiset vuorovaikutusta lisäävät ryhmät voivat olla esitellä tai järjestää paikallisia tapahtumia, talkoita tai muuta yhteisöllisyyttä edistävää toimintaa.

Osallisuuden tunnetta ja ei- paikallisuuteen liittyvät yhteisöt voi nähdä yhä voimakkaammin voimavarana. Jo vuonna 2008 tehdyssä maahanmuuttajien mediakäyttäytymistä koskevassa selvityksessä todettiin, että internetin yleistyminen on vaikuttanut erityisesti maahanmuuttajien arkeen eri puolilla maailmaa: se mahdollistaa yhteyden aiempaan kotimaahan ja voi olla väline kototutumiseen.  (Maasilta, Simola& Heurlin, 2008). Myös tämän tutkimuksen perusteella maahanmuuttajilla oli paljon yhteyksiä sekä omaan kotimaahansa että kansainvälisesti. Ne tuovat iloa ja kuuluvuuden tunnetta maahanmuuttajille ja toimivat tällä tavoin myös ”puskureina” ulkopuolisuuden tunteelle. Toisaalta nämä monipuoliset kansainväliset yhteydet voidaan nähdä laajemmin koko suomalaisen yhteiskunnan voimavarana.

Samoin ” yhteisöjen” rakentaminen sekä eri kulttuuriyhteisön, niin etnisten, kieliryhmien kuin kuin muidenkin alakulttuurien sisällä voivat edistää hyvinvointia ja voimaantumista.

Digitaalisuus mahdollistaa esimerkiksi erilaiset oman  äidinkielen ja uskonnon chat-ryhmät ilman maantieteellistä rajoitusta, mikä osaltaan voi lisätä osallisuuden tunnetta. Toisaalta Flerasin mallin mukaan erilaisia sidosryhmiä ja yhteisöllisyyttä voi ja kannattaa post-monikulttuurisessa yhteiskunnassa etsiä myös yli erilaisten kulttuurirajojen.

Lähteet

Castaneda, A; Larja, Li; Nieminen, T; Jokela, S; Suvisaari, J; Rask, S; Koponen, P; Koskinen 2015: Ulkomaalaistaustaisten psyykkinen hyvinvointi, turvallisuus ja osallisuus - Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi -tutkimus 2014 (UTH) . http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-535-6

Fleras, A.2015 Multicultural Media in a Post-Multicultural Canada? Rethinking Integration. Global media Journal. Volume 8, Issue 2, pp. 25-47

Georgiou, M. 2014. Diaspora in the digital er: MInorities and the media representation. Journal of ethnopolitics and Minority Issues in Europe.  12(4) , 80-99

Härkäpää, K.; Vuorento, M; Buchert, U & Lehikoinen, T .2012. Maahanmuuttajat Kelan kuntoutuspalveluissa. Kuntoutus 2/2012.

Kaksisuuntainen kotoutuminen – tavoiteohjelma. Uudenmaan liiton julkaisuja B 52 – 2015. http://www.uudenmaanliitto.fi/files/17194/Kaksisuuntainen_kotoutuminen_-tavoiteohjelma.pdf

Kotouttamislaki. Laki kotottamisen edistämisestä 1386/2010.

Larja, L (2017) Joka kolmas ulkomaalaistaustainen nuori samaistuu sekä suomalaisuuteen että taustamaahansa. http://tietotrendit.stat.fi/mag/article/205/#_ga=1.233521310.1407296270.1474977144. Luettu 20.3.2017.

Maamu-tutkimus (2012) Maahanmuuttajien terveys ja hyvinvointi : tutkimus venäläis-, somalialais- ja kurditaustaisista Suomessa. THL

Maasilta, M., Simola, A., & Heurlin, H. a. (2008). Maahanmuuttaja mediankäyttäjänä. Tampere: Tampereen yliopisto, Journalismin tutkimusyksikkö : Taju [jakaja

Malin, M ja Suvisaari, J (2010). Maahanmuuttajien terveys ja hyvinvointi . Teoksessa: Pakaslahti,

A ja Huttunen, M. toim. (2010). Kulttuurit ja lääketiede.Duodecim, Porvoo

Pakaslahti, A ja Huttunen, M. toim. (2010). Kulttuurit ja lääketiede.

Duodecim, Porvoo.

Tilastokeskus. Maahanmuuttajat väestössä. http://www.stat.fi/tup/maahanmuutto/maahanmuuttajat-vaestossa. Luettu 20.3.2017.

VTV. Kotouttaminen terveydenhuollossa. Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomukset 3/2014 . https://www.vtv.fi/files/3854/3_2014_Kotouttaminen_sosiaali-_ja_terveydenhuollossa.pdf

 


Yhteistyökumppanit