Ikäihmisten digipalveluissa tarve sateenvarjo-organisaatiolle

Digisti Fiksu -hanke järjesti ikäihmisten digitaalista kansalaisuutta käsittelevän työpajan Haaga-Helia ammattikorkeakoulun Pasilan toimipisteessä perjantaina 24.3.2017. Työpaja oli suosituin kolmesta hankkeen kevään aikana järjestämästä työpajasta. Mukana oli järjestötoimijoita, kuntatoimijoita sekä kattojärjestöjen (mm. TIEKE) edustajia.

Tilaisuuden aluksi Digisti Fiksu -hankkeen yliopettaja Merja Drake esitteli hankkeessa tehdyn kyselytutkimuksen tuloksia.

Drake nosti kyselystä esiin, että ikäihmiset jakautuivat tutkimuksessa karkeasti kolmeen ryhmään: noviiseihin, peruskäyttäjiin ja edistyneisiin. Enemmistö oli peruskäyttäjiä, noviiseja oli reilu kolmannes ja loput n. 20% peruskäyttäjiä. Noviisit eivät kaipaa lainkaan kaupallisia tai julkisia digitaalisia palveluja. Edistyneiden ryhmässä koettiin ongelmaksi jatkuvasti muuttuvat palvelut.

Varsinaiseen työpajatyöskentelyyn nostettiin keskustelun jälkeen kolme teemaa: verkostot, design ja käyttäjäryhmien moninaisuus. Työskentelymetodina oli World cafe -keskustelu, jossa pienryhmät kiersivät vuorollaan keskustelemassa em. teemoista.

Verkostoitumisen teemaa käsitellyt pöytä keskusteli siitä, että paljon on asioiden eteen jo tehty, mutta tehtävää vielä olisi. Todettiin, että ikäihmisten digitaalisten palveluiden ja neuvonnan ympärillä on verrattain paljon hankkeita, mutta ei omaa sateenvarjo-organisaatiota. Toimijoilla on paljon hyvää asiantuntemusta, tutkimustietoa, materiaaleja, hyviä käytänteitä ja hiljaista tietoa, mutta ei sellaista foorumia, missä näitä voisi jakaa.

 

Workshopin osallistuja totesivat myös, että toimijoita on monenlaisia ja pienimuotoista vertaistukeen pohjautuvaa vapaaehtoistoimintaa, kunnallisia palveluja ja valtakunnallisia hankkeita on useita. Keskustelijoita askarruttivat mitkä voisivat olla toimivia malleja eri toimijoiden yhteistyölle. Yhteenvetona todettiin, että yhteistyön malleja kannattaisi testata pienimuotoisissa kokeiluissa.

Keskustelussa nousi esiin tiedon ja käytänteiden jakamisen lisäksi myös se, että toimintaa ja palveluja pitäisi saada entistä enemmän näkyväksi.

Design-teemaa käsitellyt pöytä jakoi design-käsitettä termien neuvonta, ohjaus, käytettävyys ja saavutettavuus alle.

Tässäkin pöydässä nousi esiin verkostot ja koulutusyhteistyön merkitys. Toisaalla ikäihmisille suunnatut kurssit ja tilat ovat täynnä, toisaalla taas olisi käytössä olevia opettajia/ohjaajia ja vapaita paikkoja. Koulutuksen yhteydessä nousi esiin myös opetuskäyttöön tarkoitetut demotunnukset, joita ei ole useimmista palveluista ole tarjolla. Ne olisivat erittäin tarpeellisia esim. verkkopankkien käytön opetusta varten.

Palveluja suunniteltaessa toivottiin viestin kulkevan palvelun tuottajien suuntaan. Erilaisten käyttäjien ja käyttäjäryhmien tarpeita olisi saatettava suunnittelijoiden tietoon. Ikäihmiset ovat myös kiinnostuneita osallistumaan itse suunnitteluun.

Saavutettavuuden nimissä korostettiin kurssien ja ohjauksen ja opetuksen maksuttomuutta. Puhuttiin myös rahasta, rahoituksen haasteista, hankkeiden ja projektien määräaikaisesta luonteesta.

Yleisesti designista puhuttaessa ryhmä pohti hyvän palvelun tunnistamista ja miten hyvin käytettäviä ja saavutettavia palveluja voisi nostaa esiin. Ryhmä pohti sitä, olisiko tarpeen tehdä jonkinlaisia standardeja tai vähimmäisvaatimuksia palveluista, jotka jokaisen kansalaisen tulisi osata käyttää ja jotka olisivat kaikille saavutettavia.

Käyttäjäryhmien moninaisuus oli kolmas teema, jota käsiteltiin. Tässä ryhmässä todettiin, että ikäihmisten joukossa on nuorten ja maahanmuuttajien ryhmistä poiketen selkeästi enemmän niitä, jotka eivät käytä lainkaan digitaalisia palveluita. Jako ei ole sittenkään yksiselitteisen kahtia jakava, koska on käyttäjiä, jotka lakkaavat käyttämästä palveluja ja vastaavasti niitä, jotka ryhtyvät käyttämään digitaalisia palveluja. Liikkuvuutta käyttäjien ja ei-käyttäjien välillä on havaittavissa.

Asiantuntijoiden havainnot aktiivisista digipalveluiden käyttäjistä oli, että he ovat muutenkin elämässään aktiivisempia ja rohkeampia. Toisaalta pelkästään se, että joku käyttää digipalveluja ei vielä kerro sitä, että hän osaisi käyttää niitä hyvin. Käyttöä rajoittavia tai kokonaan rajaavia tekijöitä on paljon: päällimmäisenä esiin nousi tarve ja motivaatio, lisäksi kyseessä voi olla tottumattomuus, taloudellinen asema, elämäntapa, asenne.

Yhtenä rajoittavana tekijänä nähtiin se, että digitaalisuus näyttäytyy median välityksellä usein vaarallisena ja riskialttiina. Virukset, hakkeroinnit ja tietoturva voivat jo käsitteinä tuntua vieraannuttavilta. Toisaalta digitaalisuuteen kannustavana seikkana on nähty harrastukset ja  se lisäarvo, mitä digitaalisuus on tuonut mukanaan erilaisiin kiinnostuksen kohteisiin. Myös itsehallinta, sen puute tai sen menettämisen pelko, voi kannustaa käyttöön tai estää käyttöä.

 

 

 

 

 


Yhteistyökumppanit